Synnytyskanava

Kaulin tempauksella ilahdutetaan synnytyssairaaloiden kätilöitä

2011-07-09T00:23:00.002+03:00

Alkukesästä 2011 ilmestyneen Sydänääni-lehden ”Kaulimella kylmää kyytiä kivuille”- artikkelin (s.20-21) innoittamana Aktiivinen Synnytys Ry:n hallitus päätti järjestää Kaulin –tempauksen. Kaulin tempauksen ajatuksena on lahjoittaa Suomen synnytyssairaaloihin vedellä täytettävä kaulin ja uusin Sydänääni-lehti jossa yllä mainittu artikkeli julkaistiin. Kaulinten lahjoitukseen osallistuvat Aktiivinen synnytys ry:n lisäksi myös Tupperware jälleenmyyjä Tuula Kulmala ja Tampereen Tupperware tukkuyrittäjä Eija Niemi.

Kaulin tempaus käynnistyi konkreettisesti 8. heinäkuuta 2011, kun ensimmäiset kaulimet lähtivät postin mukana synnytyssairaaloihin ympäri Suomea. Loput kaulimista tullaan viemään suoraan synnytyssairaaloihin tulevien viikkojen aikana. Kaulimen ja Sydänääni –lehden mukana on saatekirje kätilöille. ”Toivomme, että kaulin innostaa teitä tarjoamaan äideille erilaisia lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja synnytyskipuihin”, kirjeessä sanotaan.

Aktiivinen Synnytys ry suosittelee lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja synnytyksessä seuraavista syistä:

- lääkkeettömät kivunlievityskeinot tukevat naisen kehon omaa hormonitoimintaa

- kehon oma oksitosiini eli ’rakkaushormoni’ on erittäin tärkeä äidin ja vauvan kiintymyssuhteen kehittymiselle ja imetyksen onnistumiselle

- kehon oman hormonitoiminnan tukeminen vähentää synnytyksen jälkeistä masennusta ja lisää äidin ja vauvan yleistä hyvinvointia.

Yhdistys pyrkii edistämään aktiivisen ja luonnollisen synnytyksen hoitomuotojen ja tiedon saatavuutta, ja Kaulin tempaus on yksi konkreettisista keinoista.

Sydänääni -lehtiä

2011-01-11T12:34:00.020+02:00

**Lehdet ovat käyneet vähiin ja vanhojen lehtien myynti menee tältä erää tauolle. KIITOS kaikille lehtiä tilanneille! **

Nyt on ainutlaatuinen mahdollisuus ostaa vanhoja Aktiivinen synnytys ry:n julkaisemia Sydänääni -lehtiä omaksi iloksi tai vaikka lahjaksi raskaanaolevalle ystävälle!

KOLME valitsemaasi lehteä maksaa vain 7e (sis. postikulut)!

Ohjeet tilaamiseen
Lehtivalikoima näkyy alla ja voit valita siitä vapaasti mitkä vain kolme lehteä. Maksa seitsemän euroa Aktiivinen synnytys ry:n tilille Sampo 800012-1405280 viitteellä 3010. Laita sen jälkeen sähköpostilla tiedot lehtien toimittamista varten eli: lehtien julkaisunumerot ja kappalemäärät kuinka monta lehteä haluat ja yhteystiedot (oma nimesi, osoite ja mielellään myös puhelinnumero). Mikäli haluat, että lehdet lähetetään vaikkapa suoraan ystävällesi, niin laita myös ystäväsi nimi ja osoite ja maininta lahjasta. Sähköpostiosoite: terhinummi at gmail.com.

VANHOJA LEHTIÄ
Kansilehtikuvan alla on kuva lehden sisällysluettelosta. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi.

2008/3-4

2008/2
Teemana: Tukihenkilöt

2008/1
Teemana: Synnytysteknologia

2007/3-4
Teemana: Elämää synnytyksen jälkeen
(Lehdessä ei ole sisällysluetteloa.)

2006/3-4

2006/1

2005/3

2004/3-4
Teemana: Minun synnytykseni

2004/1

2003/4
Teemana: Synnytyksen historia

2003/2

2003/1
Teemana: Aktiivinen synnytys ruohonjuuritasolla

2004 / Imetysuutisia
Aktiivinen synnytys ry:n ja Imetyksen tuki ry:n yhteislehti

2010-03-10T10:25:00.001+02:00

Minna - vahva synnyttäjä

Minna Canth suurperheen äiti, naisasialiikkeen nainen, yrittäjä, vahva savolainen nainen, kuten ätinikin, ovat olleet minulle voimaa antavia esimerkkejä. Se minkä koen meitä eniten, yli aikakausien, yhdistävän ovat lunonnolliset synnytykset.

Synnytykset luonnollisena tapahtumana voimaannuttavat. Se, että on saanut selviytyä omin voimin, tilanne on ollut hallinnassa omin keinoin, on palkitseva, äitiyttä ja naiseutta vahvistava. Se antaa eväät vanhemmuuteen, vahvistaaa naiseutta ja äitiyttä sekä kantaa vaikeiden tilanteiden yli.

Muotiin tulleessa teknologisessa synnytyksessä nainen on asiantuntijoiden hoidettavana, heidän armoillaan, passiivisena hoidon kohteena. Tällainen tapahtuma heikentää naisen luottamusta tunteisiinsa ja vaistoihinsa, joita tarvitaan kasvatustehtävässä, naiseuden ja äitiyden arkipäivän haasteista selviämisessä.

Kannattaa hyödyntää synnytyksen tarjoama ainutkertainen kasvun tapahtuma jotta tulisimme paitsi vanhemmiksi niin myös viisaammiksi naisiksi. Synnytystapahtuman merkittävyyden vuoksi äidit ovat kasvattamisen ja hyvinvoinnin avainasemassa perheissä. Nämä vanhat naiset ovat viisaita ja arvostettuja..

Vahva nainen vie synnytyskulttuuria eteenpäin ja vahva synnyttäjä naisliikettä. Nyt suomalainen synnytyskulttuuri on käännekohdassa teknologisesta luonnonmukaisempaan.

Tervetuloa Minna-päiville 20.3., Kuopion kaupunginkirjastolle kuulemaan asiantuntijoilta otsikolla”Ihanaa synnyttämisen tuskaa” uusinta uutta synnytyskivusta ja synnytyspelosta sekä näkemään ja kokemaan synnytyslaulua-ja tanssia.

Aila Miettinen, naistentautien-ja synnytysten erikoislääkäri, Aktiivinen Synnytys r.y.

Julkinen nainen

2010-02-22T15:19:00.001+02:00

Anna 3/2010
Anna Kontula:

Kun nainen hedelmöittyy, hänen ruumiinsa siirtyy yhteisomistukseen. Kellä tahansa on lupa mennä kadulla taputtelemaan masua tai kuulustella bussissa ruoansulatusjärjestelmän toiminnasta. Odottavan äidin tulee olla tyynen kiitollinen huomiosta. Ei siinä sovi mennä sanomaan, että käpälät irti, minun oksennukseni ei muille kuulu.

Raskaana oleva nainen symboloi yhteisön jatkuvuutta ja sitoo ihmisiä yhteen. Siksi on hyvä, että pyöreä vatsa herättää ympäristössään lämpöä. Ihmisten suojelunhalua voidaan kuitenkin käyttää myös väärin, naisiin kohdistuvan kontrollin oikeutuksena.

Tämä näkyy esimerkiksi synnytyspaikoista käydyssä keskustelussa. Vaikka suomalaisten synnytyssairaaloiden hätäsektiovalmius ja henkilökunnan ammattitaito ovat maailman huippua, on äitien kuuntelemisessa edelleen kehittämisen varaa. Monet lääkärit paheksuvat pehmeitä synnytyksiä. Heistä on kohtuutonta, että kun he esittelevät naisille lääketieteen uusimpia saavutuksia, nämä kuuntelevat aikansa ja kysyvät sitten akupunktiosta. Vesisynnytyksiä, perhehuoneita ja kivunkarkotuslauluja pidetään hömppänostalgiana, joka ei kuulu sairaalaan.

Pehmeisiin synnytyksiin erikoistuneet yksiköt ovat säännöllisin väliajoin lopetusuhan alla: Tammisaari hävittiin äskettäin ja Vammalan lakkauttamista puuhataan. Lakkautuksia perustellaan sillä, että lasten ja äitien turvallisuus edellyttää synnytysten keskittämistä. Oikeastihan tässä ei tietenkään ole vastakkain vastasyntyneiden terveys ja naisten vastuuton oikkuilu. Pehmeät synnytysmenetelmät ja kova lääketiede mahtuivat mainiosti samaan sairaalaan, jos tahtoa löytyy.

Kyse onkin siitä, kuka hallitsee syntymää ja synnytystä, siis elämän tärkeimpiä hetkiä. Tässä asetelmassa jakkarasynnytys on auktoriteettien rienaamista, synnytystapahtuman vaatimista takaisin synnyttäjien haltuun. Siksi kalseiden salien normisynnytystuoleja kyseenalaistavat vaihtoehtoäidit leimataan lapsiaan laiminlyöviksi seikkailijoiksi.

Syntymättömän lapsen turvallisuus ja äitien syyllistäminen ovat hallinneet myös syksyllä jälleen virinnyttä keskustelua ”päihdeäitien” pakkohoidosta. Ministeri Paula Risikko on valmistelemassa lakia, jonka perusteella raskaana oleva nainen voitaisiin toimittaa vastentahtoisesti hoitoon sikiön suojelemiseksi alkoholivaurioilta.

Asia sinällään on äärimmäisen tärkeä. On väärin, että äitien alkoholin käytön takia osa lapsista syntyy vakavasti vammautuneina.

Mutta sitten käy ilmi, että uudistusta valmistelleen työryhmän raportissa on käytetty harhaanjohtavia tilastoja ja että itse asiassa vaurioiden syntymisen ajankohdasta tai sen aiheuttavista alkoholimääristä ei ole luotettavaa tietoa. Ja että merkittävä osa sikiövaurioista kenties syntyy jo raskauden ensimmäisinä viikkoina, jolloin edes äiti ei tiedä raskaudesta, saati sitten viranomaiset.

Tekeillä on siis radikaalisti aikuisen naisen autonomiaa rajoittava laki, joka perustuu kiistanalaiselle tutkimustiedolle ja jonka soveltamisaluetta ei voi tarkasti määritellä. Lasten suojelemisella on historian kuluessa oikeutettu noitien polttamista, siveysvöitä ja koulutuksen varaamista miehille. Lasten edulla voi perustella mitä vain ja on perusteltu lähes mitä vain, sillä eihän kukaan tohdi vastustaa lasten parasta.

Pakkohoitolain kohdalla pahin uhka tietenkin on, että vapauden menetyksen pelko etäännyttää naisia neuvolajärjestelmästä, joka kuitenkin on alhaisen lapsikuolleisuuden perusta. Tällöin laki ei olisi vain arveluttava ja tehoton, vaan vaarantaisi suoraan sikiöiden terveyden. Kaavailtu pakkohoitolaki on erinomainen esimerkki siitä, miten tottelemattoman äidin kurittaminen ajaa jopa sikiön turvallisuuden edelle. Jos todella oltaisiin huolissaan sikiövaurioista, eikö nyt ensiksi hoidettaisi ne äidit, jotka hoitoon pyytävät mutta eivät resurssien puuttuessa pääse?

Lasten hyvinvointi on liian kallis asia vallankäytön käsikassaraksi. Mitäpä jos sen sijaan annettaisiinkin vanhemmille mahdollisuus: riittävillä turvaverkostoilla ja tuella he todennäköisesti toimivat lastensa parhaaksi.

Julkaistu kirjoittajan luvalla.

Aktiivinen synnytys ry:n kannanotto HUSn hallituksen jäsnenille

2009-09-21T08:18:00.001+03:00

Hyvä HUS:n hallituksen jäsen,

Aktiivinen synnytys on toiminut maassamme yli kaksikymmentä vuotta
ollen mukana tukemassa synnyttäviä naisia sekä tukemassa
synnytyskulttuurin muutosta suuntaan, jossa naista synnyttäjänä
kunnioitettaisiin. Yhdistys on aina tarvittaessa toiminut Tammisaaren
- ja muiden pienten synnytysyksiköiden- lakkauttamisuhkaa vastaan,
koska saamamme palautteen mukaan juuri niissä yhdistyksemme tavoitteet
ja tarkoitus toteutuvat parhaiten.

Aktiviinen synnytys ry:n puheenjohtajana ja kätilönä olen huolissani
Tammisaaren lakkauttmisesta myös syntyvien lasten näkökulmasta.
Yhdistyksemme keskeiseksi asiaksi on muodostunut myös kotona
synnyttäminen. Olemme tukeneet äitejä nuavoin ja konkreettisestikin
kotisynnytysten suunnittelussa ja järjestelyissä. Yhteydenottoa
kotisynnytystä suunnittelevilta tulee päivittäin, joista merkittävä
osa on pääkaupunkiseudulta. Koska alueella ei tällä hetkellä toimi
yhtään kotiloa (kotisynnytystä hoitavaa kätilöä) olemme suosittaneet
kokemukseemme perustuen heille Tammisaaren sairaalan synnytysosastoa.

STAKESin tilastotieteilijät havaitsivat 'suunnittelemattomien
kotisynnytysten' määrän kasvavan trendin muutama vuosi sitten. Tähän
katergoriaan lasketaan myös synnytykset, joissa paikalla ei ollut
ammattihenkilöä. Yhdistyksemme suosittaa ammattitaitoisen kätilön tai
lääkärin läsnäoloa synnytyksessä, mutta jos meillä ei ole ketään
sellaista alueella, jossa kotisynnytystä haluavia on paljon, riski
itsesynnyttämiseen mielestämmme kasvaa.

Aktiivinen synnytys ry toivoo, että Tammisaaren perusteeton
lakkautusuhka väistyisi ja yksikkö saisi jatkaa kallisarvoista
työtään. Tammisaaren synnytysyksikkö on tällä hetkellä maassamme
niiden todella harvojen joukossa, jotka toteuuttavat yhdistyksemme
perusperaatetteita ja tavoitteita.

Ystävällisesti,

Minna Haataja
Aktiivinen synnytys ry puheenjohtaja
p. 040-5116690

Synnyttävän valinta

2009-05-30T09:58:00.002+03:00

Monet synnyttäjät ovat vuosien saatossa valinneet synnytyspaikaksaeen lähes kulttimaineeseen Suomessa nousseen Länsi-Uudenmaan, tutummin Tammisaaren sairaalaan. Sairaala on vuosien saatossa saanut kokea lakkautusuhan varmaan useammin kuin yksikään muu synnytyssairaala Suomessa. Jälleen kerran useat jäsenemme ovat tänä kesänä mukana taistelemassa Tammisaaren puolesta.

Tammisaari on yksi suomen neljästä vauvamyönteisestä sairaalasta ja saanut ainoana Suomessa erityiskiitosta WHO:lta synnytystoiminnastaan. Eikö suomalainen kateus siedä kiitosta ja ylistystä yhdelle paikalle, vaan sen toiminta halutaan ajaa alas mallioppimisen ja muiden yksiköiden kehittämisen sijaan?

HUS ilmeisesti haluaa palata ajassa taaksepäin, aikaan, jolloin synnyttäjät erotettiin toisistaan verholla tai muuten makasivat rivissä odottamassa lapsensa syntymää. Nytkin yhdistykselle on tullut postia äideiltä, jotka ovat huolissaan synnytyspaikan muutoksesta HUSin sulkujen vuoksi. Kuinka HUS sikoo selvitä Naisteklinikan ja Tammisaaren sulkemisesta, eivät kaikki Tammisaaren synnyttäjät lähde Lohjalle synnyttämään, kuten kaavailut ilmeisesti ovat.

Nyt on kysymys naisten, lasten ja perheiden oikeuksista. Kyse ei ole turvallisuuden säilyttämisestä, päinvastoin sen vaarantamisesta, kun synnytysmatkoja pidennetään ja naisten ja perheiden valinnanvapautta kavennetaan. Jokaisen itseään kunnioittavan naisen ja perheen tulisi puolustaa tämän valintaoikeuden säilymiseksi maassamme.

Minna Haataja, Aktiivinen synnytys ry:n puheenjohtaja

Synnyttäjillä oikeus laadukkaaseen synnytysvalmennukseen

2009-03-28T15:10:00.002+02:00

Taysiin tulee synnyttäjiä ovista ja ikkunoista, jo valmiiksi liian vähän olevaa henkilökuntaa ei olla lisäämässä, ja synnytysvalmennuskin on vain internetin varassa. Täysien synnytyssalien ja kiireisen henkilökunnan takia laadukkaan synnytysvalmennuksen tarve korostuu.Usein synnyttäjät ovat suurimman osan ajasta yksin tukihenkilönsä kanssa, joten synnytykseen valmistautuminen etukäteen on todellatärkeää. Synnyttäjillä on oikeus saada monipuolista tietoa ja konkreettista valmennusta, jossa voi olla vuorovaikutuksessa valmentajansa kanssa, kokeilla erilaisia synnytysasentoja ja tutustua myös lääkkeettömiin kivunlievityskeinoihin ja kokeilla niitä. Näin mielestäni synnyttäjän mahdollisuus synnyttää itselleen sopivimmalla tavalla kasvaa.

Synnytykset ovat ainutlaatuisia kokemuksia, joista voi jäädä kauneimmillaan voimaantunut olo ja hieno muisto tai pahimmillaan vuosiksi traumat jättävä kipeä muisto, jonka vain haluaisi unohtaa. Synnytyskokemuksen laadulla on yhteys myös siihen millaista varhainen vuorovaikutus vauvan kanssa on ja kuinka lapsivuodeaika sujuu. Sen takia on mielestäni äärimmäisen tärkeää, että synnyttäjillä on mahdollisuus valmistautua synnytykseen monin eri tavoin. Onneksi tähän tarpeeseen on vastaamassa myös Tampereen Napapiirin synnytysvalmennukset!

Nimim. Synnyttäjien puolesta

Kaksi erilaista synnyttäjää, yksi äiti

2009-03-07T10:26:00.007+02:00

Koen olleeni melko tavallinen ensisynnyttäjä kolmisen vuotta sitten kun esikoiseni syntyi SatKs:ssa. En tiennyt synnyttämisestä paljon mitään. Sen verran sivistynyt olin, että olin käsittänyt lapsen parhaaksi olevan, jos voi välttää toimenpiteitä ja synnytyslaulustakin olin kuullut mainintaa. Synnytystoivelistaa en kehdannut viedä, etteivät katso kieroon jos olen "vaativa". Neuvolan synnytysvalmennus oli huono ja hyvin pinnallinen. Ajattelin naiivisti, että katsotaan mihin kestän ilman kivunlievitystä.

Synnytys ei alkanut perinteisen kaavan mukaan, vaan kalvot puhkesivat hiukan jostain korkealta ja lapsivettä alkoi tihkua hiljalleen iltasella. Seuraavana aamuna menimme kaikessa rauhassa sairaalaan, jossa pääsin pian tapaamaan synnytyslääkäriä. Lääkäri ehdotti kalvojen puhkaisua ja sitten tarvittaessa oksitosiinitippaa. Minä levittelin käsiäni, koska en tiennyt ollenkaan mitä mieltä olisin. En osannut kysyä mitään, joten minulle ei kerrottu mitään muista vaihtoehdoista. Sain kalvojen puhkaisun ja siitä parin tunnin kuluttua oksitosiinitipan myötä loppuun asti saatetun keinotekoisen alatiesynnytyksen. Kivut olivat kovat, arkana ihmisenä oloni oli sairaalaympäristössä hyvin turvaton enkä kerta kaikkiaan kehdannut liikkua tai äännellä. Makasin sängyllä enimmän aikaa. Spinaalipuudutus tuli lopulta tarpeeseen ja onnekseni vaikutti vain kipua lieventävästi. Ponnistin puoli-istuvassa asennossa koivet telineissä "äh, en jaksa, en halua"-fiiliksissä ja olen yhä pahoilla mielin siitä, ettei kukaan, edes puolisoni reagoinut huoneessa mitenkään, kun kerroin kahdesti kaipaavani pystympään asentoon. Poikanen syntyi ja pääsi syliini. Tuskailin episiotomiahaavan tikkauksen läpi ja vasta kun haukan lailla vahtimani viholliseksi kokemani kätilö poistui, pystyin keskittymään lapseeni.

Mikään ei varsinaisesti mennyt pieleen. Synnytys oli säännöllinen ja normaali. Komplikaatioita ei ilmennyt keinotekoisuudestaan huolimatta. Kokemus ei ollut hirveän huono, mutta ei mitenkään hyväkään.Toinen raskaus, toinen synnytys, uusi mahdollisuus. Ja toisella kertaa aioin todella pyrkiä parhaani mukaan vaikuttamaan synnytyskokemukseeni. Luin, otin selvää, kuuntelin itseäni, palkkasimme valitsemamme yksityisen kätilön (Englannissa) ja päätin puolisoni tuella synnyttää kotona. Punnitsin pitkästi ja tarkasti mielessäni riskejä enkä päässyt yli siitä, miten vaikea minun on kokea oloni vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten armoilla hyväksi ja turvalliseksi. Jos menisin sairaalaan, olisi se jo lähtökohtana huono valinta ja vaikuttaisi todennäköisesti vaikeuttavasti synnytykseen. Sen sijaan kotona kaiken olisi aivan mahdollista sujua hyvin. Kätilö hoiti seurantani raskauden aikana ja ehdin juuri ja juuri tulla riittävän tutuksi hänen kanssaan ennen synnytystä. Olin synnyttäjänä kaukana siitä ensisynnyttäjästä, jollainen olin ollut kaksi vuotta aiemmin. Oli toivelistat ja oli päättäväisyyttä.

Tällä kertaa synnytys alkoi supistuksilla ja eteni hiljalleen siinä missä edellinen rykäisy oli ohi neljässä tunnissa. Supistukset kovenivat hiljalleen ja 12h niiden alkamisesta niissä alkoi hieman olla jo samanlaista luonnetta, kuin edelliskerran supistuksissa. Liikuin, kävin kätilön ohjeiden mukaan ammeessa, käytin kuivalla maalla TENS-laitetta, joka toimi hienosti ja olo oli hyvä ja hilpeä. Kätilö alkoi lopulta olla mietteliäs hitaan etenemisen suhteen ja viidessä sentissä junnaamisen takia ja ehdotti kalvojen puhkaisua. Päätös oli vaikea, sillä tiesin, että tosirytinä alkaisi siitä, enkä erityisesti tykkää kivusta. Puolen tunnin miettimisen ja kovenevien supistusten lomassa annoin luvan. Ja rytinähän alkoi. Kätilö ojensi ilokaasun, johon tartuin kuin hukkuva, vaikka se oli hyödytöntä ja luovuin siitä kivun kovetessa. Jälkeenpäin hieman moitin kätilöä maskin antamisesta pyytämättä. Siirtymävaihe oli vaikea, karjuin kirosanoja hämärtyvään iltaan pelotellen naapuruston raolleen jääneen keittiönoven ansiosta. Olin kontillani synnytysammeessa, roikuin reunasta ja karjuin. Se oli sisukasta ja voimauttavaa karjuntaa. Odotin malttamattomana ponnistusvaihetta ja heti pienimmästäkin tarpeesta yritin ponnistaa. Sitten ponnistin ja se oli enimmäkseen helpottavaa, vaikka synnytyskanavassa oleva vauva ei nyt ihan niin kiva pitemmän päälle ole. Itse asiassa ponnistin pitkälti toista tuntia ja tunnin verran siitä kun vauvan pää alkoi tulla näkyviin. Olin kylliksi vapautunut kosketellakseni vauvan hiuksia hänen ollessa vielä matkalla. Sisu ja päättäväisyys olivat hyvät, vaikka ihmettelinkin, että miksei se nyt jo tule. Kyllä varmana pusken sen vielä pihalle. Kätilö tulkitsi vauvan olevan huonossa tarjonnassa, koska päätä vain riitti ja riitti ja hän lopulta komensi minut pois vedestä ja lattialle patjalle kyljelleen. Puoliso kannatti jalkaani ja minä ponnistin. Tunsin rusahduksen, ilmeisesti repesin siinä ja vihdoin lapsi muljahti maailmaan. Ihmekös, että junnasi poikanen. Oli lihava, ja iso päänsä oli aivan puikulaksi puristunut raivotarjonnassaan hämäämään kätilöä. Sain hänet rinnalleni ja kivut jatkuivat. Ne jatkuivat vielä monta päivää kovina jälkisupistuksina, joihin olisin kyllä voinut ottaa epiduraalin. Kätilö ei halunnut ommella toisen asteen repeämää ja se paranikin itsestään oikein hyvin. Lapsen napanuora sai sykkiä loppuun ennen leikkausta ja istukka syntyi omaan tahtiinsa.

Tällä kertaa synnytys ei sujunut aivan oppikirjojen mukaan, vaikka mitään ei varsinaisesti pieleen mennytkään. Se hidasteli ja pysähteli ja ponnistusvaihe kesti, epäiltiin virhetarjontaakin. Jälkisupistukset olivat jotain järkyttävää ja olin heikko pitkään. Kuitenkin vahvimman kipumuiston hälvettyä synnytyskokemus on muistoissa hienona voimauttavana tapahtumana, josta mitään ei synnytyksen hoidossa jäänyt hampaankoloon. Muistelen lämmöllä toista synnytystäni siinä missä ensimmäisen ajattelu saa kylmäksi.

Synnytykseen valmistautumisella henkisesti on väliä. Synnyttäjälle tarjotun tiedon määrällä ja laadulla on väliä. Synnytyksen keinotekoisuudella vs. luonnonmukaisuudella on väliä. Synnytysympäristöllä ja synnytyksen hoidolla on väliä. Sillä on väliä, keitä on läsnä ja millaista tukea he tarjoavat. Kun perusta on kunnossa, ei välttämättä tarvita ollenkaan lääkkeitä, puudutuksia tai lääkäreitä. Synnytyskokemus muodostuu todennäköisemmin hyväksi ja vauvan matka maailmaan on niinikään todennäköisemmin turvallisempi. Siihen kannattaa panostaa.

Elisa Leppäkorpi, äiti.

Pieniä synnytysyksiköitä tarvittaisiin

2009-03-04T13:18:00.000+02:00

Syksyllä uutisoitiin synnytysten keskittämiseen suurempiin yksiköihin, yliopistollisiin sairaaloihin. Jo tällä hetkellä osa sairaaloista on suuren kuormituksen alla, eikä aina pysty vastaamaan synnyttäjien määrään tai heidän tarpeisiinsa.

Synnyttäjän toiveet jäävät usein vähätellen sivuun keskustelun keskittyessä turvallisuuteen, lapseen ja lääkäreihin. Nainen, synnyttävä äiti tuntuu jääneen sivuun puhuttaessa hänen yhdestä tärkeimmästä kokemuksestaan. Nainen ei ole enää synnytyksen keskiössä, kun kiireen ja tuen puutteen vuoksi hän yhä useammin makoilee sairaalasängyssä joko koneen vartioimana tai puudutettuna korvanlehtiä myöten.

Sanotaan, että suurin osa naisista haluaa puudutteen synnytyksen aikana. Nykyäidit kuulevat synnytysjuttuja kiireen keskellä synnyttäneiltä ystäviltään, jotka eivät myöskään välttämättä ole saaneet tarvitsemaansa tukea synnytystä hoitavalta ammattilaiselta, vaan nimenomaan puudutteen tai koneen vartioimaan hänen kykyään synnyttää.

Tuen puute ei millään muotoa ole äitien kanssa työtä tekevien ammattilaisten vika. Se on seurausta synnytyskulttuurin muutoksesta, joka tuntuu olevan maailmanlaajuinen, useamman vuosikymmenen ajalla tapahtunut, edelleen jatkuva muutos. Tuon muutoksen seurauksena yhdistyksemme on aikoinaan perustettu. Perustaneeseen äitien joukkoon on liittynyt lisää äitejä ja ammattilaisiakin.

Kansainvälisesti pienet, kätilöjohtoiset yksiköt ovat osoittautuneet turvallisiksi ja suosituiksi synnytyspaikoiksi. Niissä työskentelee ammattitaitoisia kätilöitä, jotka tarvittaessa siirtävät äidin hoitoon lääkärille. Nämä yksiköt ovat myös hyvin kustannustehokkaita, vähäisine interventioineen ja materiaalikustannuksineen. Näytämme Suomessa kulkevan omaa polkuamme, koska todellisia kätilöyksiköitä meillä ei vielä ole. Me Aktiivinen synnytys ry:ssä toivomme, että Suomessakin hyväksyttäisiin tällainen mahdollisuus synnyttävien äitien hoidossa.

Minna Haataja, Aktiivinen Synnytys ry:n puheenjohtaja, kätilö