maanantai 22. helmikuuta 2010

Julkinen nainen

Anna 3/2010
Anna Kontula:

Kun nainen hedelmöittyy, hänen ruumiinsa siirtyy yhteisomistukseen. Kellä tahansa on lupa mennä kadulla taputtelemaan masua tai kuulustella bussissa ruoansulatusjärjestelmän toiminnasta. Odottavan äidin tulee olla tyynen kiitollinen huomiosta. Ei siinä sovi mennä sanomaan, että käpälät irti, minun oksennukseni ei muille kuulu.

Raskaana oleva nainen symboloi yhteisön jatkuvuutta ja sitoo ihmisiä yhteen. Siksi on hyvä, että pyöreä vatsa herättää ympäristössään lämpöä. Ihmisten suojelunhalua voidaan kuitenkin käyttää myös väärin, naisiin kohdistuvan kontrollin oikeutuksena.

Tämä näkyy esimerkiksi synnytyspaikoista käydyssä keskustelussa. Vaikka suomalaisten synnytyssairaaloiden hätäsektiovalmius ja henkilökunnan ammattitaito ovat maailman huippua, on äitien kuuntelemisessa edelleen kehittämisen varaa. Monet lääkärit paheksuvat pehmeitä synnytyksiä. Heistä on kohtuutonta, että kun he esittelevät naisille lääketieteen uusimpia saavutuksia, nämä kuuntelevat aikansa ja kysyvät sitten akupunktiosta. Vesisynnytyksiä, perhehuoneita ja kivunkarkotuslauluja pidetään hömppänostalgiana, joka ei kuulu sairaalaan.

Pehmeisiin synnytyksiin erikoistuneet yksiköt ovat säännöllisin väliajoin lopetusuhan alla: Tammisaari hävittiin äskettäin ja Vammalan lakkauttamista puuhataan. Lakkautuksia perustellaan sillä, että lasten ja äitien turvallisuus edellyttää synnytysten keskittämistä. Oikeastihan tässä ei tietenkään ole vastakkain vastasyntyneiden terveys ja naisten vastuuton oikkuilu. Pehmeät synnytysmenetelmät ja kova lääketiede mahtuivat mainiosti samaan sairaalaan, jos tahtoa löytyy.

Kyse onkin siitä, kuka hallitsee syntymää ja synnytystä, siis elämän tärkeimpiä hetkiä. Tässä asetelmassa jakkarasynnytys on auktoriteettien rienaamista, synnytystapahtuman vaatimista takaisin synnyttäjien haltuun. Siksi kalseiden salien normisynnytystuoleja kyseenalaistavat vaihtoehtoäidit leimataan lapsiaan laiminlyöviksi seikkailijoiksi.

Syntymättömän lapsen turvallisuus ja äitien syyllistäminen ovat hallinneet myös syksyllä jälleen virinnyttä keskustelua ”päihdeäitien” pakkohoidosta. Ministeri Paula Risikko on valmistelemassa lakia, jonka perusteella raskaana oleva nainen voitaisiin toimittaa vastentahtoisesti hoitoon sikiön suojelemiseksi alkoholivaurioilta.

Asia sinällään on äärimmäisen tärkeä. On väärin, että äitien alkoholin käytön takia osa lapsista syntyy vakavasti vammautuneina.

Mutta sitten käy ilmi, että uudistusta valmistelleen työryhmän raportissa on käytetty harhaanjohtavia tilastoja ja että itse asiassa vaurioiden syntymisen ajankohdasta tai sen aiheuttavista alkoholimääristä ei ole luotettavaa tietoa. Ja että merkittävä osa sikiövaurioista kenties syntyy jo raskauden ensimmäisinä viikkoina, jolloin edes äiti ei tiedä raskaudesta, saati sitten viranomaiset.

Tekeillä on siis radikaalisti aikuisen naisen autonomiaa rajoittava laki, joka perustuu kiistanalaiselle tutkimustiedolle ja jonka soveltamisaluetta ei voi tarkasti määritellä. Lasten suojelemisella on historian kuluessa oikeutettu noitien polttamista, siveysvöitä ja koulutuksen varaamista miehille. Lasten edulla voi perustella mitä vain ja on perusteltu lähes mitä vain, sillä eihän kukaan tohdi vastustaa lasten parasta.

Pakkohoitolain kohdalla pahin uhka tietenkin on, että vapauden menetyksen pelko etäännyttää naisia neuvolajärjestelmästä, joka kuitenkin on alhaisen lapsikuolleisuuden perusta. Tällöin laki ei olisi vain arveluttava ja tehoton, vaan vaarantaisi suoraan sikiöiden terveyden. Kaavailtu pakkohoitolaki on erinomainen esimerkki siitä, miten tottelemattoman äidin kurittaminen ajaa jopa sikiön turvallisuuden edelle. Jos todella oltaisiin huolissaan sikiövaurioista, eikö nyt ensiksi hoidettaisi ne äidit, jotka hoitoon pyytävät mutta eivät resurssien puuttuessa pääse?

Lasten hyvinvointi on liian kallis asia vallankäytön käsikassaraksi. Mitäpä jos sen sijaan annettaisiinkin vanhemmille mahdollisuus: riittävillä turvaverkostoilla ja tuella he todennäköisesti toimivat lastensa parhaaksi.


Julkaistu kirjoittajan luvalla.